Rakennusala on yksi Suomen merkittävimmistä toimialoista, mutta samalla se on tunnetusti myös yksi riskialtteimmista. Olen vuosien varrella nähnyt, että työturvallisuus ei ole koskaan valmis, vaan se vaatii jatkuvaa kehittämistä ja valppautta meiltä kaikilta. Kun katseemme kääntyy kohti vuotta 2025, moni alalla toimiva pohtii, mitä uutta työturvallisuuden rintamalla on odotettavissa. On tärkeää ymmärtää, ettei mitään yhtä, mullistavaa \”vuoden 2025 standardipakettia\” ole välttämättä tulossa. Kyse on enemmänkin evoluutiosta kuin revoluutiosta: nykyisten käytäntöjen tehostumisesta, uusien painopisteiden, kuten kestävän kehityksen ja digitalisaation, noususta sekä teknologian tuomista mahdollisuuksista turvallisemman työympäristön luomiseksi. Tämä artikkeli käy läpi näitä kehityssuuntia ja sitä, mitä ne käytännössä tarkoittavat rakennustyömaiden arjessa.
Työturvallisuuden perusta ja suunnitelmallisuus jatkuvan kehityksen ytimessä
Rakennusalan työturvallisuus ei lähde liikkeelle tyhjästä vuonna 2025. Suomessa on vahva lainsäädännöllinen perusta, joka ohjaa toimintaamme. Keskeisimpiä ovat työturvallisuuslaki (738/2002), joka asettaa yleiset velvoitteet työnantajille turvallisen työympäristön varmistamiseksi, sekä työterveyshuoltolaki (1383/2001), joka korostaa ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa. Näiden lisäksi rakennustyömaiden erityisvaatimuksia tarkentaa valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta (VNA 205/2009). Nämä säädökset muodostavat sen kivijalan, jonka päälle tulevaisuuden kehitys rakentuu ja joiden henkeä tulevat painotukset todennäköisesti vahvistavat.
Vastuut ja ennakoiva riskienhallinta
Lainsäädäntö määrittelee selkeät vastuut eri toimijoille. Rakennuttajan velvollisuus on varmistaa turvallisuuden huomioiminen jo hankkeen suunnitteluvaiheessa. Tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi turvallisuusasiakirjan laatimista, jossa tunnistetaan projektin keskeiset riskit ja määritellään toimenpiteet niiden hallitsemiseksi. Päätoteuttajan harteilla on puolestaan käytännön turvallisuusjohtaminen ja -järjestelyt työmaalla. Tähän kuuluu työturvallisuussuunnitelmien laatiminen ja niiden pitäminen ajan tasalla koko projektin ajan, sekä työmaalle pätevän vastuuhenkilön nimeäminen.
Ennakoiva riskienhallinta on kaiken A ja O. Se tarkoittaa, että mahdollisiin vaaranpaikkoihin reagoidaan jo ennen kuin mitään sattuu. Esimerkiksi ennen suurten elementtien nostoa ennakoiva riskienhallinta tarkoittaa nostoreitin huolellista suunnittelua, oikeanlaisen ja tarkastetun nostokaluston valintaa, sääolosuhteiden huomioimista sekä selkeiden merkkien ja kommunikointitapojen sopimista nostohenkilöstön kesken. Päätoteuttajan rooli korostuu erityisesti yhteisillä työmailla, joilla toimii useita eri yrityksiä. Tiedonkulun varmistaminen, eri toimijoiden töiden yhteensovittaminen ja yleisen järjestyksen ylläpito ovat kriittisiä tehtäviä onnettomuuksien ehkäisemisessä.
Työmaatarkastukset ja valvonta
Säännölliset työmaatarkastukset ovat välttämätön työkalu turvallisuustason ylläpitämiseksi. Vähintään viikoittain tehtävillä tarkastuksilla seurataan työmaan järjestystä, putoamissuojausta, koneiden ja laitteiden kuntoa sekä muita turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Näissä tarkastuksissa hyödynnetään usein TR-mittausta, joka on systemaattinen menetelmä työmaan turvallisuustason ja riskienhallinnan arviointiin ja kehittämiseen. Ajantasaista tietoa menetelmästä löytyy Työsuojeluhallinnon sivuilta. On tärkeää, että myös työntekijöiden edustajat osallistuvat näihin tarkastuksiin, sillä yhteistyö on avainasemassa turvallisuuskulttuurin luomisessa.
Työturvallisuuden valvonta kuuluu Suomessa aluehallintovirastojen (AVI) työsuojelun vastuualueille. Heidän tehtävänsä on neuvoa ja ohjeistaa, mutta myös valvoa säädösten noudattamista työpaikkakäynneillä. Vaikka valvonta voi joskus tuntua byrokraattiselta, sen perimmäinen tarkoitus on varmistaa yhteisten pelisääntöjen noudattaminen ja puuttua laiminlyönteihin. On mahdollista, että tulevaisuudessa valvonta kohdistuu entistä tarkemmin tunnistettuihin riskeihin ja uusien käytäntöjen omaksumiseen. Suomen työturvallisuusjärjestelmä, josta löytyy yleiskatsaus esimerkiksi OSHwikistä, perustuu vahvasti kolmikantaiseen yhteistyöhön, ja tämä vuoropuhelu valtion, työnantajien ja työntekijöiden välillä on keskeistä myös tulevien painopisteiden muotoutumisessa.
Suunnitelmat ja politiikat työkyvyn tukena
Suomi.fi-palvelu tarjoaa hyödyllistä tietoa työturvallisuuden ja työhyvinvoinnin edistämiseen liittyvien suunnitelmien laatimisesta. Keskeinen dokumentti on työterveyshuoltopolitiikka, joka määrittelee tavoitteet ja keinot, joilla työntekijöiden terveyttä ja työkykyä tuetaan. On tärkeää, että suunnitelmat eivät jää pölyttymään kansioihin, vaan niitä päivitetään säännöllisesti, vähintään vuosittain, ja ne ohjaavat käytännön toimintaa työpaikalla. Yhteistoimintalain piirissä olevissa yrityksissä laaditaan lisäksi työpaikan kehittämissuunnitelma yhdessä henkilöstön kanssa. Tämä on erinomainen työkalu tunnistaa kehittämistarpeita liittyen esimerkiksi työprosesseihin, osaamiseen, työolosuhteisiin ja vuorovaikutukseen – kaikki tekijöitä, jotka vaikuttavat suoraan tai välillisesti myös työturvallisuuteen ja hyvinvointiin.
Konkreettiset toimet ja turvallisuuskulttuuri
Konkreettiset toimet ja teemapäivät ovat tärkeitä työkaluja turvallisuuskulttuurin vahvistamisessa. Esimerkiksi vuosittainen Telinetorstai, joka järjestetään seuraavan kerran 10.4.2025, keskittyy nimensä mukaisesti telineturvallisuuteen, joka on yksi rakennusalan keskeisistä riskialueista. Tällaiset kampanjat muistuttavat tärkeistä perusasioista ja levittävät hyviä käytäntöjä. Samoin harmaan talouden torjuntaan liittyvät toimet, kuten kuvallisten henkilötunnisteiden ja veronumeroiden käyttö työmailla, ovat osa laajempaa pyrkimystä reilumpaan ja turvallisempaan alaan. Ne eivät ainoastaan edistä reilua kilpailua, vaan myös parantavat työmaan yleistä hallintaa ja sitä kautta turvallisuutta. Jokaisella työmaalla työskentelevällä tulee olla näkyvillä kuvallinen, veronumerolla varustettu tunniste, ja työmaalla on pidettävä ajantasaista luetteloa työntekijöistä.
Kiertotalous ja materiaalien turvallisuus uusi ulottuvuus työturvallisuuteen
Yksi selkeä trendi, joka vaikuttaa väistämättä myös työturvallisuusvaatimuksiin, on kestävän kehityksen ja kiertotalouden korostuminen. Rakennusalalla tämä tarkoittaa kasvavaa painetta hyödyntää materiaaleja tehokkaammin ja lisätä kierrätys- ja purkumateriaalien käyttöä. Tämä tuo mukanaan uusia haasteita ja mahdollisuuksia myös työturvallisuuden näkökulmasta.
Purkumateriaalien haasteet ja PURATER-hanke
Erityisesti purkumateriaalien turvallinen käsittely ja uudelleenkäyttö nousevat keskiöön. Miten varmistetaan, että puretuista rakennuksista talteen otetut materiaalit ovat turvallisia käyttää uusissa kohteissa, eivätkä ne aiheuta riskejä työntekijöille purku- ja rakennusvaiheessa tai tuleville käyttäjille? Tähän haasteeseen pyritään vastaamaan muun muassa Työterveyslaitoksen koordinoimalla PURATER-hankkeella. Sen tavoitteena on luoda malleja ja tuottaa tietoa purkumateriaalien turvallisesta hyödyntämisestä, arvioiden esimerkiksi haitallisten kemiallisten yhdisteiden esiintymistä ja niiden mahdollista siirtymistä sisäilmaan. Hanke tutkii myös materiaalien fysikaalisia ominaisuuksia ja mahdollisia vaurioita turvallisuuden kannalta. On todennäköistä, että vuoden 2025 tienoilla standardit ja ohjeistukset tulevat sisältämään entistä tarkempia vaatimuksia kierrätysmateriaalien käsittelylle ja käytölle, jotta voimme edistää kiertotaloutta turvallisuudesta tinkimättä.
Käytännön vaikutukset työmailla ja tuoteturvallisuus
Käytännössä tämä tarkoittaa työmaille sitä, että purkutöiden suunnitteluun ja toteutukseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Materiaalien tunnistaminen, haitta-ainekartoitukset, lajittelu ja varastointi on tehtävä huolellisesti. Lisäksi on varmistettava, että työntekijöillä on riittävät tiedot ja asianmukaiset suojavarusteet käsitellessään potentiaalisesti haitallisia materiaaleja. Tämä edellyttää uudenlaista osaamista ja koulutusta koko rakennusketjulta. Tämä kehitys linkittyy laajemmin myös rakennustuotteiden yleiseen turvallisuuteen ja vaatimustenmukaisuuteen, jota Suomessa valvoo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). Valmistajien ja maahantuojien vastuu tuotteiden turvallisuudesta korostuu entisestään, olipa kyse uusista tai uudelleenkäytetyistä materiaaleista. Rakennustuotteen on oltava turvallinen ja täytettävä sille asetetut olennaiset tekniset vaatimukset.
Teknologia ja viestintä työkaluja turvallisempaan arkeen
Teknologian kehitys tarjoaa jatkuvasti uusia työkaluja myös työturvallisuuden parantamiseen. Digitalisaatio mahdollistaa esimerkiksi reaaliaikaisemman tiedonkulun työmailla, paremman perehdytyksen ja tehokkaamman riskienhallinnan.
Digitalisaation ja teknologian mahdollisuudet
Droonit voivat auttaa tarkastuksissa vaikeapääsyisissä paikoissa, vähentäen tarvetta riskialttiille kiipeilylle. Erilaiset sensorit voivat valvoa olosuhteita, kuten ilmanlaatua tai rakenteiden vakautta, ja hälyttää poikkeamista. Yksi konkreettinen esimerkki teknologisesta edistysaskeleesta terveysriskien hallinnassa on Työterveyslaitoksen kehittämä uusi menetelmä alveolijakeisen kvartsipitoisuuden määrittämiseen jauhemaisista rakennustuotteista. Kvartsi on yleinen ja salakavala terveysriski rakennustyömailla aiheuttaen mm. silikoosia. Tarkempi ja luotettavampi mittaus auttaa kohdentamaan torjuntatoimenpiteitä, kuten pölynhallintaa ja oikeanlaisia suojaimia, tehokkaammin ja suojelemaan työntekijöiden terveyttä.
Viestinnän ja monilukutaidon merkitys
Teknologia ei kuitenkaan yksin ratkaise kaikkea. Vähintään yhtä tärkeää on panostaa viestintään ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Olen itsekin huomannut, että rakennustyömaat ovat usein monikulttuurisia ja monikielisiä ympäristöjä, joissa selkeän ja ymmärrettävän viestinnän merkitys korostuu entisestään. Työterveyslaitoksen MonTTu-hanke tutkii juuri tätä: miten ammatillinen monilukutaito – kyky ymmärtää ja käyttää paitsi tekstiä, myös kuvia, symboleja, ääniä, eleitä ja muuta ei-kielellistä viestintää – vaikuttaa työturvallisuuteen. Hanke pyrkii tunnistamaan toimivia viestintäkäytäntöjä ja tuottamaan materiaalia niiden kehittämiseksi. Tulokset voivat tulevaisuudessa auttaa kehittämään viestintätapoja, jotka tavoittavat kaikki työntekijät tehokkaammin ja vähentävät väärinymmärryksistä johtuvia riskejä.
Kokemus työmailla osoittaa, kuinka paljon hyvällä viestinnällä ja yhteishengellä voidaan vaikuttaa työmaan turvallisuuteen. Kun ihmiset uskaltavat kysyä, puuttua epäkohtiin ja jakaa tietoa avoimesti, moni vaaratilanne voidaan ehkäistä ennalta. Tähän liittyvät myös niin sanotut metataidot – kuten kyky antaa selkeitä ohjeita meluisassa ympäristössä, uskallus puuttua havaitsemiinsa turvallisuuspuutteisiin ripeästi ja rakentavasti, sekä taito sopia yhteisistä pelisäännöistä ja tehdä yhteistyötä eri urakoitsijoiden työntekijöiden välillä – joiden merkitys korostuu jatkuvasti myös rakennusalalla. Tulevaisuuden standardit ja parhaat käytännöt tulevat todennäköisesti painottamaan entistä enemmän näitä taitoja osana kokonaisvaltaista turvallisuuskulttuuria.
Yhteinen vastuu turvallisesta tulevaisuudesta
Kun katsomme kohti vuotta 2025 ja sen jälkeistä aikaa, rakennusalan työturvallisuuden kehitys näyttää jatkuvan monella rintamalla. Kyse ei ole yksittäisistä tempuista, vaan jatkuvasta prosessista, jossa yhdistyvät lainsäädännön kehitys, teknologian hyödyntäminen, kiertotalouden vaatimukset, parempi viestintä ja ennen kaikkea vahvempi turvallisuuskulttuuri. Standardit ja määräykset luovat raamit, mutta todellinen muutos tapahtuu työmaiden arjessa, kaikkien toimijoiden yhteistyöllä.
Turvallisuus lähtee asenteesta ja yhteisestä sitoutumisesta. Se on sitä, että pidetään huolta paitsi omasta, myös työkaverin turvallisuudesta. Se on uskallusta puuttua epäkohtiin ja halua oppia jatkuvasti uutta. Se on suunnitelmallisuutta, ennakointia ja avointa keskustelua. Vaikka vastuu on porrastettu ja lainsäädäntö määrittelee tarkasti eri osapuolten velvollisuudet – työnantajan vastatessa turvallisista olosuhteista ja työntekijän noudattaessa ohjeita ja käyttäessä suojaimia – lopulta turvallisuus on yhteinen asia. Se koskee kaikkia rakennuttajista ja suunnittelijoista aina työnjohtoon ja jokaiseen työmaalla työskentelevään ammattilaiseen asti.
Tulevaisuuden painopisteet ja mahdolliset uudet vaatimukset voivat tuoda mukanaan uusia työkaluja ja prosesseja, mutta niiden tehokas jalkauttaminen vaatii kaikilta aktiivisuutta ja yhteistyötä. Tiedon jakaminen, nuorempien kollegoiden opastaminen ja kulttuurin vaaliminen, jossa turvallisuus on aina etusijalla, ovat avainasemassa. Näin voimme yhdessä rakentaa paitsi kestäviä rakennuksia, myös entistä turvallisempaa ja hyvinvoivempaa rakennusalaa tuleville sukupolville.